Pitkästä aikaa uusi blogikirjoitus

Edellinen postaus on joulukuulta, kun Mustikka Bombo ja Jäätynyt Korvatunturi julkaistiin, ja siitä on pian mennytkin jo parisen kuukautta. Paljon on tapahtunut taustalla, vaikka täällä on ollut hiljaisempaa. Tässä kirjoituksessa jaan ajankohtaisia ajatuksia, mitä kuuluu ja mihin suuntaan ollaan menossa.

Kiitoksia palautteesta

Aluksi iso kiitos ihan jokaiselle elokuvan katsoneelle. Palautetta on tullut todella paljon, ja se on ollut aidosti rohkaisevaa. Myös tilaaja- ja seuraajamäärät ovat kasvaneet mukavalla vauhdilla. Se antaa virtaa ja uskoa siihen, että tällä on merkitystä. Se ei ole itsestäänselvyys ja merkitsee välillä enemmän kuin ehkä arvaattekaan.

Kotisivuja uusittu ja pohjaa rakennettu seuraavaan vaiheeseen

Tässä välissä oma aika on mennyt kotisivujen uusimiseen ja animaatioiden teko on ollut hetken tauolla. Mutta ei hätää, pian niitä alkaa taas tulla ulos. Olen rakentanut sivuille Bombon Kerhoa ja päivittänyt koko sivuston ilmettä seuraavaa vaihetta varten:

Pian avautuu mahdollisuus liittyä Bombon Kerhoon (jos kaikki vain menee suunnitelmien mukaan).

Mukana on kaksi jäsenyystasoa:

• Maksuton Bombon Kerho
• Maksullinen Bombon Kerho+ (3 € / kk)

Kerho+ tarjoaa muun muassa pääsyn katsomaan uusia jaksoja ennakkoon sekä muita ominaisuuksia, joista kerron tarkemmin myöhemmin. Ennen kaikkea se on tapa tukea tätä projektia jatkumaan, kehittymään ja kasvamaan.

Starttirahahakemus, yrityksen perustaminen; uhka vai mahdollisuus?

Olen lähettänyt starttirahahakemuksen, joka on parhaillaan käsittelyssä. Jos se hyväksytään, yrityksen perustaminen on edessä ja yritysmuotona olisi toiminimi. Se tarkoittaisi sitä, että Mustikka Bombon tuotannosta tulisi virallisesti täysipäiväinen työni.

Suoraan sanottuna, yrityksen perustaminen suorastaan hirvittää tässä maailman tilanteessa. Yrittäjän vastuut, arvaamattomat YEL-maksut, pakolliset sivukulut ja byrokratia voivat kaataa koko projektin, jos pohja ei kanna.

Eli jos ja kun tämä projekti ottaa tämän askeleen eteenpäin, sen on pakko myös kannattaa taloudellisesti.
Juuri siinä kohtaa epävarmuus alkaa nostaa päätään, ja alitajunta saa tilaa kuiskia esiin epäilyjään:

• Kuka tästä maksaisi?
• Miksi minulle sallittaisiin mahdollisuus tehdä jotain näin luovaa täyspäiväisesti?

Olen vuosia pohtinut taiteen ja kulttuurin arvoa. Mikä on oikeasti merkityksellistä? Millaisia projekteja tulisi tukea? Ja kuka ylipäätänsä saa päättää, mikä niistä on tukemisen arvoinen?

Samaan aikaan maailma muuttuu nopeasti. Automaatio, robotiikka ja tekoäly johtavat väistämättä suureen työelämän murrokseen. Töiden tilalle voi tulla tyhjyys ja pelko huomisesta, mutta samassa tyhjyydessä on myös tilaa luovuudelle ja uudelle alulle.

Kaikki tämä vallitseva murros voi olla raadollista. Mutta ehkä juuri siksi luovuuden ja tarinoiden merkitys kasvaa.

Ja siksi me tarvitsemme myös vastavoimaa:

Hassuttelua. Lapsenmielisyyttä. Tarinoita, jotka eivät kyynistä meitä entisestään näinä arvaamattomina aikoina.

1000 kanssaihmistä

Kaiken tämän epävarmuuden ja epätoivonkin keskellä olen pysähtynyt ja laskenut: jos löydän 1000 kanssaihmistä jotka ovat valmiita tukemaan Mustikka Bombo -projektia kolmella eurolla kuussa, Suomen noin 5,5 miljoonan asukkaan joukosta se olisi vain noin 0,018 %, eli 0,18 promillea koko väestöstä.

En tarvitsisi koko kansan tukea, en lottovoittoa, enkä apurahoja;

Tarvitsisin vain tuhat ihmistä, jotka päättävät, että tällaiselle sisällölle on tarvetta. Ja kun epävarmuus yrittää vetää mieltä alas, palaan tuohon lukuun: Tuhat ja 0,18 promillea koko kansasta!

Se ei tunnu enää niin mahdottomalta.

Ei ole kysymys siitä, uskovatko kaikki tähän projektiin, vaan siitä, löydänkö kaikki ne, jotka tähän uskovat.

Jos ne tuhat ihmistä löytyvät, tämä projekti seisoo omilla jaloillaan. Selviän todennäköisesti surullisen kuuluisista YEL-maksuista ja muista yrittäjän kuluista. Ja jos tämä kasvaa vielä suuremmaksi ja ihmiset tosissaan tukevat, visioni on, että tämä voisi työllistää muitakin. Tekemistä tässä nimittäin riittää.

Haluan luoda projektin, joka ei syö sielua, vaan antaa syyn nousta aamulla ylös.

Eikä sekään tunnu pieneltä asialta näinä aikoina, kun moni palaa loppuun työssä, jossa vaaditaan liikaa tai moraalipohja horjuu.

Miksi tämä tuntuu niin tärkeältä?

Epävarmuus ei koske vain yrittäjyyttä, se koskee koko yhteiskuntaa. Uskon, että yksilöinä voimme yhä vaikuttaa siihen, millaista kulttuuria ja ilmapiiriä tänne luomme, niin tuleville sukupolville kuin meille lapsenmielisille aikuisille. Ehkä jopa niille vanhoille kyynisille jäärillekin.

Teknologia on muuttamassa pelikenttää: Yksi ihminen voi rakentaa maailmoja, hahmoja ja tarinoita, jotka ennen vaativat kokonaisen tuotantostudion. Se avaa mahdollisuuden tehdä asioita omista arvoista käsin, ilman valtavia budjetteja ja ilman portinvartijoita.

Ja tämä mahdollisuus tuntuu liian merkitykselliseltä sivuutettavaksi.

Mitä seuraavaksi?

Jännitän starttirahapäätöstä, koska se määrittelee paljon seuraavia askeleita. Ilmoitan tänne, miten hakemuksen kanssa käy, saanko yrityksen pystyyn ja milloin Bombon Kerho avautuu. Kotisivupäivityksiä tiputtelen joka tapauksessa hiljalleen ja seuraava Bombo-jakso olisi tarkoitus saada valmiiksi vielä tämän kuun loppuun mennessä.

En tarvitse kaikkia. Tarvitsen vain tuhat.

Ja jos sinä olet yksi heistä, tämä ei ole enää vain minun projektini. Se on meidän.